Keskusteltuani tuntikausia Kari Mikkelän kanssa luovan alan tilasta ja luovuudesta hän kysyi yllättäen, haluaisinko lähteä Karhusaareen katsomaan ilma-akrobatiaesitystä. Suostuin oitis.
Ajoimme autolla Keilaniemen modernien rakennusten ja venesataman ohi, käännyimme pian oikealle, alikulkusillan ali johtavaa tietä, joka kaartui jyrkästi ylös ja vasemmalle. Heti oikealla näin ison, vanhan puisen rakennuksen, jonka seinään oli taiteiltu käsin kankaasta hauska hymynaama. Tie muuttui kapeaksi hiekkatieksi ja huomasin vasemmalla kauniit omenapuut. Pian eteeni avautui jo hieman maahan painuneet hevostallit, joiden eteen pysäköimme auton.
Nousimme autosta ja kävelimme vain muutaman metrin, hevostallien keskeltä avautuvan lyhyen käytävän kautta vanhaan pihapiiriin, jossa keltaisen kartanon eteen oli kokoontunut pieni ryhmä värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita, hymyileviä ihmisiä.
Ilma-akrobaatit esittelivät itsensä ja yksi heistä jakoi meille erivärisiä, käsin tekemiään kortteja, joista näkyi läpi. Naisakrobaatti käveli suurista rautatangoista tehdyn telineen luokse, jonka keskellä roikkui paksu köysi. Nainen alkoi kiivetä köyttä pitkin ja kieputti itseään sen varassa erilaisiin asentoihin helpon näköisesti. Hänen liikkeensä olivat sulavia ja hallittuja, kuin tanssia ilmassa. Naisen laskeutuessa pehmeästi takaisin ruohikolle annoimme aplodit ja luulin esityksen päättyneen. Akrobaatit pyysivätkin meitä seuraamaan perässään, ja kuljimme saaren läpi pysähtyen välillä seuraamaan toinen toistaan hienompia performansseja.
Ilahduin suunnattomasti siitä, miten ilma-akrobaatit olivat hyödyntäneet esityskokonaisuuden rakentamisessa Karhusaaren ympäröivää luontoa, ja erityisesti mieleeni jäi hetki, jossa onton puun sisältä, pienestä reiästä tuli esiin ihmisen käsi, sitten jalka, toinen käsi…huomasin hymyileväni ja muistan ajatelleeni: tätä on luovuus!
Myöhemmin Kari esitteli minulle vanhan Hevosmiehentalon, jonka pihaan olin aiemmin astellut tietämättä kyseisen paikan olemassaolosta. Ihastuin hirsitalon tunnelmaan saman tien ja kerroin Karille etsiväni työhuonetta missä voisin tehdä omaa taidettani. Kari vei minut huoneeseen, joka oli täynnä soittimia ja kertoi niiden kuuluvan ystävälleen, muusikkomiehelle, joka oli ollut sairaalassa jo jonkin aikaa yhtäkkisen sairauskohtauksen vuoksi. Kari kysyi, haluaisinko auttaa yhdistyksen toiminnassa ja tehdä sen ohella kesän ajan taidetta kyseisessä huoneessa ja arvaatte varmasti jo mitä vastasin…totta kai haluaisin!
Nyt olen työskennellyt hieman yli viikon Hevosmiehentalossa, kuljeskellut pitkin saarta ja kuvannut sen eläimiä. Muutama päivä sitten ikuistin kameralla sarvipöllön oksalla; miten upea ilmestys se olikaan ja se päästi minut ihan lähelle! Metsäkauris ehti livahtaa karkuun, mutta uskon että kärsivällisyys palkitaan ja saan vielä tallennettua sen herkän kauneuden linssin läpi.
Hevosmiehentalossa taidettaan tekee kaksi kuvataiteilijaa, yksi graafikko ja nyt myös minä, kiitos ProKarhusaari ry:lle tästä mahdollisuudesta! Tämän paikan 1800-luvulle asti ulottuva historia, sen monimuotoinen luonto ja vieressä virtaava vesi antavat tilaa luovuudelle, inspiroivat taiteen tekemiseen ja näen jo mielessäni, miten tästä voisi tulla aktiivinen, luova taidekeskus, yhteisöllinen kohtaamispaikka ja Espoon kaupungin ylpeydenaihe. Lähdenkin innolla mukaan kehittämään Karhusaaren toimintaa ja kirjoitan tänne säännöllisesti kuulumisia sekä toivotan kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi tutustumaan tähän luontoparatiisiin!
Sydämellisesti,
Emilia Aarnio
Taiteilija, laulaja-lauluntekijä, musiikinopettaja
Seuraa taiteen tekemistäni somessa:
Instagram ja Facebook:
@aarnioarts
@emiliaarniomusic
@emiliaoriginals
Karhusaaren sometili:
@karhusaari_espoo