SINEBRYCHOFFIN HUVILA
Karhusaaren renessanssityylinen päärakennus talousrakennuksineen on pääkaupunkiseudun ainoita säilyneitä 1800-luvun kaupunkimaatiloja. Se kuuluu Uudenmaan maakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin.
Sinebrychoffin suku
Sinebrychoffien historia on osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa. Aikansa suurimpina veronmaksajina he käyttivät varallisuuttaan myös hyväntekeväisyyteen: ylläpitivät sairaanhoitoa, koulua ja jakoivat avustuksia vähäosasille. Heidän muistoaan tulisi vaalia Espoossa yrittäjinä, hyväntekijöinä ja kulttuurin tukijoina. Espoossa heidät tunnettiin ”Hagalundin hyvinä ihmisinä”.
Hagalundin kartanon maista Björnholmaksi
Paul Sinebrychoff vanhemman (1799–1883) ja Anna Sinebrychoffin (1830-1904) vanhimmalle pojalle, Nicolakselle (1856-1896), erotettiin Hagalundin kartanon maista oma merenrantapalsta. Palstaan kuuluivat Karhusaari, Hanasaari ja Fröknarne-luodot.
Kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoff rakennutti palstalleen upean huvilapalatsin maatiloineen. Vuonna 1892 valmistunutta päärakennusta kutsuttiin muun muassa Sinebrychoffien huvilaksi, Karhusaaren huvilaksi ja Koffin huvilaksi. Rakennuksen suunnitteli Nicolaksen hyvä ystävä, vapaaherra ja arkkitehti Karl August Wrede, joka oli ottanut talon arkkitehtuuriin vaikutteita italialaisista renessanssihuviloista. Wrede suunnitteli myös Nicolaksen nuoremmalle veljelle, Paulille, uusrenessanssipalatsin Hietalahden torin kulmaan.
Karhusaaren suunnittelun lähtökohtana oli, että rakennusryhmää ympäröivä puisto liittyy asteittain saaren alkuperäiseen luontoon istutusten, hiekkakäytävien, pengerrysten, siltojen ja laiturien välityksellä. Päärakennuksen kanssa samaan linjaan tuli lasiseinäinen ruusutarha jääkellareineen, sauna ja venevaja. Rakennusryhmän lounaispuolelle tuli palvelusväen asuintalo, puuliiteri ja pieni leikkimaja. Palvelusväen asuintalosta luoteeseen rakennettiin talli, navetta, meijeri, sikala, kanala, viljamakasiini, mankeli, mylly, käymälä, valjashuone, vajat, liiterit ja varastot, kasvihuone ja puutarhurin asuintalo. Riihi rakennettiin kauemmaksi. Höyrylaivalle rakennettiin jykevä laivalaituri.
Seuraelämää ja maataloutta
Karhusaari oli kaupunkimaatila talousrakennuksineen, omine peltoineen, niittyineen, koriste- ja hedelmäpuutarhoineen. Samaan aikaan se seurapiirirouvien ja -herrojen loistelias vapaa-ajan viettopaikka uimahuoneineen, lasiverantoineen, kaarevine kaksoisportaineen, metsästyshuoneineen ja kaakeliuuneineen.
Nicolaksen vaimo Anna os. Nordenstam (1854–1944) oli äitinsä puolelta Mannerheim. Carl Gustaf Mannerheim olikin usein nähty vieras Karhusaaressa. Huvilassa on jopa hänen mukaansa nimetty salahuone. Anna jäi leskeksi nuorena, sillä Nicolas kuoli tuberkuloosiin vain 40-vuotiaana. Anna vietti kesänsä Karhusaaressa aina kuolemaansa asti. Hän kuoli 90-vuotiaana.
Nyländska Jaktklubbenin nuorin kommodori
Nicolas Sinebrychoff oli kiinnostunut urheilusta, erityisesti purjehduksesta ja metsästyksestä. Hän on edelleen Suomen vanhimman pursiseuran, NJK:n nuorin kommondori. Nicolas Sinebrychoff Challenge -kisaa järjestetään edelleen joka kesä Kruunuvuoren selällä. Kisan kiertopalkinto on Nicolaksen vuonna 1886 lahjoittama, Pietarissa teetetty Sinebrychoffin pokaali.
Åbo Akademilta Espoon kaupungille
Annan ja Nicolaksen tytär Olga ”Olly” ja hänen miehensä Uno Donner lahjoittivat tilan 1956 Stiftelsen för Åbo Akademille. Säätiö huutokauppasi samana vuonna huvilan irtaimiston. Kun säätiö yritti myydä kiinteistön rakennusliikkeelle, Espoon kaupunki käytti etuosto-oikeuttaan hyväksi ja osti Karhusaaren 1980. Kaupunki teki Hevosmiehen talon saneerauksen 1980-luvulla, huvilan peruskorjaus aloitettiin 1990. Samana vuonna rakennettiin laituri ja ruopattiin salmea, jotta se toimisi risteilyjen maihinnousupaikkana. 1900-luvun laman myötä alueen kunnostus hiipui.
Lue lisää Karhusaaren historiasta:
Historiaa Karhusaari (PDF)
Espoon kaupunginmuseo: Sinebrychoffien suku ja espoolainen kulttuurimaisema
Sinebrychoffin huvila -sivun lähde: Sinebrychoffien rakennusten ja puiston historiaa. Minerva Keltanen/Sinebrychoffit/SKS