Heinäkuu vaihtui tänään elokuuksi ja sade ropisi Hevosmiehentalon ikkunaan, kun saavuin aamulla Karhusaareen. Aloitin päivän maalaamalla erääseen vintagejakkuun joutsenta, joka kurkottaa suu auki kohti taivasta, mystisen kasvillisuuden seasta. En kuitenkaan pystynyt täysin keskittymään maalaamiseen, koska tiesin että lounasaika toisi tullessaan uuden, jännittävän kokemuksen.
Puoliltapäivin odotus palkittiin, kun pääsin Pro Karhusaari ry:n Eevaliisa Härön ja Kari Mikkelän kanssa kurkistamaan restaurointiremontissa olevaa, Hevosmiehentalon takana sijaitsevaa, 1800-luvulla rakennettua huvilaa. Se rakennettiin aikanaan kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoffille ja suunnittelijana toimi arkkitehti Karl August Wrede. Rakennusmestari Marry Vihersola otti meidät vastaan huvilan työmaalla ja saimme lainaan kypärät. Jokainen meistä vierailijoista oli hankkinut myös itselleen turvakengät, koska ilman niitä ei olisi asiaa sisälle rakennukseen, jota suojaa tällä hetkellä iso, valkoinen muovipressu.
Kävelimme rakennusmestarin johdolla, koristeellisen ja käsityönä aikanaan tehdyn betoniaidan viertä pääovelle ja astuimme sisään huvilaan. Muutamien puuportaiden jälkeen vasemmalla oli huone, jossa huomioni kiinnittyi heti mustaan, mahtipontiseen kakluuniin. Upea ilmestys! Kakluunin edessä oleva lattia oli revitty auki ja puupaalujen päällä oli kuivumassa muutama korjattu ja uudelleenmaalattu vanha ikkuna.
Jatkoimme matkaa sisemmäs taloon rakennusmestarin selostaessa samalla restauroinnin eri työvaiheita. Sinebrychoffin huvila on Espoon kaupungin asemakaavalla suojelema, kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus, jonka vuoksi sen korjauksessa täytyy pyrkiä säilyttämään alkuperäinen ilme niin pitkälle kuin mahdollista. Yläkerran yhden huoneen puisilla pöydillä olikin muoveja, joihin oli leikattu tarkkoja, koristeellisia sapluunoita. Ne oli jäljennetty alkuperäisistä, huvilan ikkunoiden alapuolella olevista kuvioista. Kuviot maalataan remontissa takaisin seiniin ja näin saadaan säilytettyä vuosisatoja sitten luotua taidetta.
Kuljimme toinen toistaan kauniimpien huoneiden läpi, ja kiinnitin erityistä huomiota yksilöllisiin ja yksityiskohtia pursuileviin kakluuneihin. Myös värikkäät ja kuviolliset tapetit sekä taidokkaat kattomaalaukset henkivät vanhaa huvilatunnelmaa. Jännittävin yksityiskohta oli kuitenkin salaovi! sekä toinen piilo-ovi, jonka kautta Mannerheim on tarinan mukaan aikanaan kulkenut yläkerran huoneeseen, kapeita puuportaita pitkin.
Ennen restaurointia huvilassa oli seitsemän taiteilijan työhuoneet, ja muun muassa Tommy Tabermann on aiemmin kirjoittanut siellä rakastettuja runojaan. Suuressa juhlasalissa on myös juhlittu häitä ja muissa huoneissa on pidetty kokouksia ja erilaisia tilaisuuksia. Mutta miten käy huvilan toiminnan remontin jälkeen? Karhusaaren taidekeskuksena tunnetun huvilan taiteellisen toiminnan soisi jatkuvan ja kehittyvän, koska sen historian havinaa henkivien huoneiden, lasisten terassien, huvilan ulkopuolella sijaitsevan ruusutarhan ja Karhusaaren luonnon keskellä ei taiteilijan tarvitse etsiä inspiraatiota.
Pohjoisessa asuvien muusikko- ja taiteilijaystävieni kiinnostus Karhusaarta kohtaan on jo herännyt kertoessani taiteilijavierailustani Hevosmiehentalossa. Uskon, että huvilan monipuoliset tilat ja sitä ympäröivä luonto saisivat heidät innostumaan vielä lisää, koska tällaista paikkaa ei monesta Suomen kaupungista löydy.
Astuessamme ulos huvilasta tuntui kuin olisin käynyt matkalla menneisyydessä. Palatessani takaisin nykyhetkeen totesin vain mielessäni, että tuollaista rakennustaiteen helmeä ja historiallista tarinaa kantavaa aluetta ei saa missään nimessä jättää kunnostamatta. Esitänkin kiehtovan ajatuksen: voisiko Sinebrychoffin huvila-alueen kokonaisuudesta tulla Espoon kaupungin toiminnallinen taideresidenssikeskus, jossa myös vaihtuvat eri alojen taiteilijat työstäisivät ja esittelisivät töitään, ja yleisö voisi nauttia taideteoksia tulkitessaan tai vaikkapa konserttia kuunnellessaan kupposen kahvia? Taidatte jo tietää vastauksen.
Huvilasta huumaantuneena,
Emilia
Karhusaaren sometili: @pro_karhusaari
Emilian sometilit.
@aarnioarts
@emiliaaarniomusic
@emiliaoriginals
Karhusaari on Suomen ainoa uusrenessanssihuvila, joka on toiminut samalla pienoismaatilana.
Oikaisu: Työhuoneet ovat edelleen olemassa, tällä hetkellä niiden vuokralaiset ovat remonttiväistössä ja palaava takaisin remontin valmistuttua. Hienoa Emilia, että näet Karhusaaren luovan potentiaalin. Tiedoksesi, että Karhusaaressa toimii 1980-luvulla perustettu taidekeskus, jonka suunnitelmiin residenssitoiminta on kuulunut sen perustamisesta alkaen. Lisäksi Karhusaaressa toimii luovan alan ammattilaisten yhdistys, Karhusaaren taidekeskuksen tuki ry KARTTU, joka yhdessä Taiken kanssa kehittää parhaillaan taidekeskuksen toimintaa. Karttu on osa valtakunnallista Kulttuurin tilat-verkostoa. Sen lisäksi, että kehitämme jo residenssitoimintaa, avaamme aiempaa huomattavasti enemmän yläkertaa kaikille kulttuurista ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille. Luvassa on siis paljon elämyksiä ja tapahtumia. Olemmehan me luovan alan ammatilaisia ja taiteilijoita. Toivotamme kaikki Espoossa työskentelevät luovan alan ammattilaiset jäseniksemme. Lisätietoja Kartun toiminnasta antaa toiminnanjohtaja Ulla Kuusimäki sposti ulla@ullan.fi. Huvilan remonttia voi seurata huvilan urakoitsijan ATL-Rakennushuolto Oy:n ja Kartun yhteistyössä ylläpitämältä sivulta https://www.facebook.com/sinebrychoffinhuvila